torstai 3. marraskuuta 2011

Kattovalaisimen uusi elämä

Ensin oli ongelma: Mistä makuuhuoneeseen uusi valaisin, kun vanha valaisee nykyisin keittiössä!? Sitten sattui niin, että veljelläni puolisoineen oli kirpparikuorma autossa mukana, kun viimeksi tavattiin. Sain luvan tonkia ja valaisinpulmaan löytyi ratkaisu. Lopputulos roikkuu nyt katossa, kas näin:


Valaisin on siis tuunattu perinteisestä hapsuvarjostinvalaisimesta. Tämän yksilön entinen asu oli tämännäköinen: (ja taas huomaa, että jollakin oli vähän kiire tuunaillessa, vaihekuvat, mitä ne on?)



Valaisimen uudistamiseen käytin joskus joulukoristeeksi hankkimiani muovikristalleja sekä 2 kerää Ikean valkoista, lumihiutaleaiheista joulukoristeköynnöstä (Yrsnö). Lopputulos ei ole mielestäsi silti mitenkään jouluinen, korkeintaan ehkä talvinen. Varjostimen tuunailussa lähinnä mielikuvitus - ja paloturvallisuus - asettavat rajoja. Mitä muuta varjostinkehikkoon voisi pujottaa tai ripustaa?


lauantai 29. lokakuuta 2011

Leikkuujätetyyny


Olen tässä tehnyt uusia verhoja olkkariin ja makkariin ja hulpioden leikkauksen seurauksena syntyi kangaskaistaletta, jolle ajattelin keksiä jotain käyttöä. Lopputuotteena valmistui tällä kertaa koristetyyny sängyn päälle.





Tyynyn takakappaleet tein vanhoista farkuista.


Viimeistelin tyynyn verhosta leikatulla leveämmällä kaistaleella ja äidin vanhalla rintakorulla. Nämä yksityiskohdat on kiinnitetty vain hakaneulalla, joten voin käyttää tyynyä myös pelkistetympänä raitatyynynä.

keskiviikko 26. lokakuuta 2011

Tuubihuivi

Tänään täältä huutelee yksi malttamaton neuloja, joka kerrankin sai jotain ihan valmiiksi, ja mikä parasta, nopeasti! Käväisin viime viikolla paikallisessa lankakaupassa ja mukaan tarttui ihanan pehmeä ja pörröinen kerä liukuvärjättyä Pan-lankaa. Ajattelin, että täytyyhän sitä vähän muistella ala-asteella opittuja neulonnan taitoja - niistä opeistahan onkin sitten aikaa - ja kaivaa puikot esiin. Tämä huivi on neulottu 10-puikoilla eli isommilla, mitä lankakerän ohjeessa suositeltiin. Mutta kun halusin, että valmista tulee nopeammin että silmukat on suuria ja jälki vähän tahallaan krouvia, se sopi mielestäni pörröisen langan tyyliin.


Neuloin joka toisen kerroksen nurin ja joka toisen oikein (ja tässä kohtaa jotain enemmän neulomisesta tietävät varmaan laittavat silmät kiinni, koska en todella tiedä, miten se kuuluisi oikeasti selittää). Silmukoita oli 82 ja lankaa meni se kerällinen. Melko löysällä käsialalla neulottuna huivista tuli kooltaan noin 65 cm x 80 cm. Lopuksi käänsin huivin kaksinkerroin ja ompelin reunan yhteen. Paremman ja siistimmän lopputuloksen saanee käyttämällä pyöröpuikkoja.

Joku neulontaopas vasenkätiselle lähes vasta-alkajalle olisi kaiketi tarpeen. Ja sellaisia onkin varmaan tehty joo. Onneksi aina voi silti tehdä ilman ohjeita. :D

tiistai 11. lokakuuta 2011

Ovimerkki



Uuden asuntomme vessan ovessa oli ruma naula edellisen asukkaan jäljiltä. Se suorastaan pakotti askartelemaan jotain peittävää, ja päädyin sitten perinteiseen vessanovimerkkiin. Toteutin sen vanhasta metallisesta leivosmuotista, parista palasta tapettia, tarrakirjaimista ja paljettikoristeista.



Tapettipalojen ja paljettikoristeiden kiinnittämiseen käytin pikaliimaa. 
Ripustuslenkin tein rautalangasta ja kiinnitin sen takapuolelle helposti ja ei-niin-kovin-tyylikkäästi jämäkällä Tesan asennusteipillä. Koska teippi on kaksipuoleista, siitä voi halutessaan irroittaa myös näkyvän puolen suojapaperin ja kiinnittää päälle sopivankokoisen tapettipalan. Lopputulos lienee silloin tyylikkäämpi kuin tässä:


Tällä kertaa värimaailma oli metallisen mustavalkoinen. Muotin voi tietenkin myös maalata omaan sisustukseen sopivaksi ja koristeiden ja tapettien suhteen vaihtoehtoja on aikalailla loputtomiin. Tapetin voi toki korvata muilla koristepapereilla tai vaikkapa kankaalla tai huovalla. Ideoinnin iloa syksyyn! :)

 

perjantai 26. elokuuta 2011

Kastekortti


Kastekortti kummitytölle. Kortissa ei ole mitään juuri kastetilaisuuteen tai vauvaan liittyvää, se on vaan muuten tyyliltään herkkä. Sävyksi valikoitui hempeä helmiäisen violetti, periaatteella mitä varastosta löytyy. Lukuisten vaaleanpunaisten kastekorttien joukossa violetti oli jopa piristävä poikkeus. Kiitokset askarteluseurasta ja materiaaleista Katrille <3

Kortissa on käytetty violettia helmiäiskartonkia, vaaleaa kohokuviokartonkia, tummanruskean/luumun väristä köynnösnauhaa, violetteja koristekukkia ja askarteluliimaa.

 Kesä meni blogihiljaisuudessa, mutta työn alla on kaikenlaisia värkkäilyjä. Palataan asiaan! :)

tiistai 8. maaliskuuta 2011

Lehtiköynnös


Tämä köynnös on osa alumiinisten tuikkukuppien uusiokäyttö- projektiani, josta ensimmäinen näyte oli Kierrätyskoru. Köynnöksessä on käytetty litistettyjä tuikkukuppeja, vanhasta korusta purettuja muovihelmiä ja ohutta metallilankaa. Lehdet on kiinnitetty lankaan litistämällä langasta tehty lenkki lehden sisään. Litistämisessä tulee olla huolellinen, jotta tuloksesta tulee kestävä. Luultavimmin pienellä tipalla pikaliimaa voisi vielä parantaa kiinnityksen kestävyyttä. Helmet on kiinnitetty pujottamalla lankaan ja kieputtamalla paikalleen.


Köynnöstä voi käyttää pöytäkoristeena vaikkapa kaitaliinan päällä tai kynttilän ympärillä.

Mitä muuta tuikkukupeista voisi tehdä?

sunnuntai 13. helmikuuta 2011

Ruusumalja


Pari ruusupukettia muuntautui tänään ruusumalja-asetelmaksi. Asetelmaan käytin 20 kappaletta Pirkka Reilun Kaupan ruusuja sekä hopeanväristä metallilankaa.



Tein kukille tukiverkon kirkkaasta teipistä ja asettelin lyhyeksi leikatut ruusut verkkoon.



Sitten oli metallilangan vuoro. Pujottelin langan kevyesti kukkien yli, päät kiinnitin teippiverkkoon.



Hyvää ja ruusuista ystävänpäivää! :)

sunnuntai 6. helmikuuta 2011

Työtuolille uusi asu


Tuollainen se oli, siis vuosia sitten uutena. Ahkeran käytön seurauksena tuolin kunto oli torstaina tällainen:


Pahoittelen heikkoa kännykkäkämerakuvalaatua. Kuvasta kuitenkin näkyy tuolin jäljitelmänahkapäällysteen risainen kunto, varsinkin selkänojan yläreunasta päällyste on kulunut ja revennyt pahasti. Päällysteen kunto oli harmittanut minua jo pitkään, koska tuoli on muuten kivan kokoinen ja mekanismiltaan ehjä. Uuden ompelukoneen innoittamana marssin kangaskaupan verhoilukangasosastolle ja siitä alkoi työtuolin uuden elämän suunnittelu. Kiitos äidille ja isille avusta tässä iltamyöhään venähtäneessä tuoliprojektissa! Tiiviin työskentelyn tiimellyksessä vaihekuvien ottaminen jäi vähälle, tässä silti joitakin:


Tuolin jalan irrotus. Jalan irrottamisen jälkeen leikkasin mattopuukolla päällysteen reunasta "ylimääräiset" pois levyn reunaa myöten.


Ensin tehtiin kaava ja sitten harjoiteltiin vanhalla lakanalla.



Tämän jälkeen siirryttiin oikeaan kankaaseen. Valitsin kankaaksi tummanharmaan verhoilukankaan.



Matti-kissankin mielestä homma oli kiinnostavaa. Tässä kaavapaperin päällä istuminen oli jo saanut jäädä, pehmeällä tyynyllä on sentään mukavampaa.


Tässä kännykkäpuuroisessa kuvassa alkaa näkya jo jotain valmista. Tämän jälkeen vielä muutaman melko hikisen tunnin jälkeen alkoi näyttää valmiilta:



Uusi verhoilu tehtiin käyttämällä kahta vetoketjua, toinen on selkänojan takapuolella, toinen tuolin pohjassa. Verhoilun "pukeminen" tuolille oli kyllä erittäin työlästä, koska halusimme lopputuloksesta tiukan. Viimeisenä työvaiheena tuolin selkänojan yläreunan sauma ommeltiin käsin. 

Siinä sitä sitten ollaan, valmiina ja omalla paikalla. Ja aikas lailla siistimpänä, eiks vaan! :)

tiistai 1. helmikuuta 2011

Sydänrunebergit


Runebergin päivä lähestyy ja on taas lempileivonnaisteni aika! Tänä vuonna kokeilin Runebergin torttujen paistamista silikonisissa sydänmuffinivuoissa. Vuokien etu on helppokäyttöisyys ja kokokin on kiva, tortuista ei tule liian suuria ja korkeita. Toisaalta sydämen mallisen tortun koristelu ei ollut ihan yhtä helppoa kuin perinteisen pyöreän. Lopulta koristelun kanssa tuli vielä vähän kiire, joten hillot ja kuorrutteet ovat vähän niin ja näin. Mutta maku on onnistunut, sopivan mausteinen ja mehevä! :)


Teen Runebergit aina äitini reseptivihosta kopioimallani reseptillä. Runebergin torttujen idea on aikanaan lähtenyt joululta jääneiden piparkakkujen ja muiden kaapissa jo olevien aineksien hyödyntämisestä, joten tässäkin reseptissä on kivasti muunneltavuutta. Se, mitä on kaapissa, käytetään ensin!

200 g  voita tai margariinia
2 dl     sokeria tai fariinisokeria
2          munaa
2 dl     vehnäjauhoja
2 dl     korppujauhoja
2 dl     mantelilastuja, piparimurua tai mantelijauhoja
2 tl      kardemummaa
2 dl     smetanaa, ranskankermaa tai kermaa
1 tl      soodaa

Voi ja sokeri vaahdotetaan. Lisätään munat. Kuivat aineet sekoitetaan keskenään ja lisätään taikinaan vuorotellen kermavalmisteen kanssa. Paistetaan 200 asteessa noin 20 minuuttia. Annoksesta tulee 12-15 torttua. Vinkki! Jos et käytä piparimurua, lisää taikinaan teelusikallinen piparkakkumaustetta.

torstai 27. tammikuuta 2011

Kierrätyskoru



Jo hetken aikaa olen kehitellyt tekemistä alumiinisista tuikkukupeista. Tällä kertaa syntyi rintakoru, vieläpä täysin kierrätysmateriaalista. Tämän kukan keskellä on kansainvälinen ilmakivääritaulu (jep jep ;D) ja sen päällä nappi. Kukan takana on pala huopaa, johon on kiinnitetty neula.


Kukan kasaamiseen olen käyttänyt kirkasta pikaliimaa. On kätevää, jos liimapullossa on sivellin, koska sillä liiman saa levitettyä tarkemmin ja siistimmin kuin perinteisesti tuubista tursuttamalla.


Ennen tuikkukupin litistämistä poistan keskellä olevan metallisen sydänlangan pidikkeen ja mahdolliset steariinijäämät. Litistämiseen olen käyttänyt kivimorttelin petkelettä.


Kukka on näyttävä ja vähän hassu, mutta varma katseenvangitsija asussa. Kukka kannattaa liimata huolellisesti, mutta ahkerassa käytössä sitä saattaa joskus joutua paikkaliimailemaan. Terälehtien  mahdolliset terävät kulmat on hyvä pyöristää, jotta kukka ei jäisi kiinni esimerkiksi kaulahuiviin.

keskiviikko 26. tammikuuta 2011

Taiteltu karhu

Joulunpyhinä innostuin paperintaittelusta eli origameista. Innostus lähti käteeni lykätystä joulukortista, jossa oli tontun taitteluohje. Aikani tonttumallin kanssa tuusailtuani eteeni tuotiin Nick Robinsonin kirjoittama Origamin käsikirja (Kustannus-Mäkelä Oy, 2005) ja kas, ajanvietettä riitti. Kirjassa on esitelty hyviä perusmalleja paperintaittelun aloittelijoille, mutta pah, tylsiä sellaiset aloittelijoiden hommat! Karhu sen olla pitää. Edvin Corrien suunnittelema malli Kulmikas karhu oli hauskan näköinen ja sopivan haastava.


Karhu kannattaa taitella mahdollisimman ohuesta paperista, sillä monet paperikerrokset saattavat muuten tuottaa hankaluuksia. Kirja mainitsee paperin suositelluksi kooksi 30,5 cm x 30,5 cm, jolloin valmiin karhun korkeudeksi tulee 13 cm. Kuvassa olevan karhun korkeus on vain reilu 6 cm ja paperina on käytetty ruskeaa pakkauspaperia. Useat paperikerrokset eivät kyllä ainakaan helpottaneet taittelutyötä, joten ohjeita voisi joskus uskoa.

Yritin löytää karhun taitteluohjetta internetin ihmemaailmasta, mutta silmiini ei sellaista osunut. Täällä voi kuitenkin käydä vielä ihailemassa kaikenlaisia hc-origameja. Hienoja ovat!

tiistai 25. tammikuuta 2011

Heijastinkukka

Novitan Pitsikukka-kehikolla voi värkkäillä kivoja heijastinkukkia. Kukan voi kiinnittää vaikkapa takin kaulukseen tai laukkuun, ja koska koristeluissa vain mielikuvitus on rajana, kukasta saa varmasti oman näköisen ja tyylisen. Kivasta koristeesta on myös heijastavaa hyötyä talven pimeydessä. (Todettakoon, että heijastinlankakoriste tuskin korvaa oikeaa ja kunnollista heijastinta, mutta onpa kaiketi tyhjää parempi!?)

Olen käyttänyt kukissa Novitan Rose Mohair -lankaa ja Pirkanmaan Kotityön 0,4 millistä heijastinlankaa. Kukkien keskelle olen kiinnittänyt koristeeksi mm. helmiä, nappeja ja paljetteja. Suurimman osan koristeista olen ommellut kiinni mustalla ompelulangalla, jotta pysyvyys olisi mahdollisimman hyvä. Paljettien kiinnittämiseen olen käyttänyt kirkasta pikaliimaa.


Löysin Tiimarista hakaneulaa kehittyneemmän version, ihan rintaneuloihin tarkoitetun neulan, jossa on kiinnitystä helpottava muovikiekko. Kiinnitin neulan kukkaan käyttäen apuna mustaa huopaa ja pikaliimaa. Ompelin vielä varmuuden vuoksi mustalla ompelulangalla huopaympyrän ja kukan toisiinsa.